19.07.2010

Rakkaus Rikkoo Kaiken

Kirjoittanut: L0N3LY_

Jos joku väittää, että ihastuminen on ihanaa niin rakastuminen on yksi painajainen. Myös lomailu voi olla ihanaa, mutta... minun tapauksessani se oli hirveää. Minä ja ystäväni vietimme kesälomalla paljon aikaa kahden pojan kanssa. Ihan vain ystäviähän me vain olimme, mutta toinen pojista alkoi kiinnostaa minua. Pian huomasin, että olin jo korviani myöten ihastunut. Hän oli rinnakkaisluokallani, joten en ollut ennen huomannut häntä. Ajattelin häntä joka ilta ennen nukkumaan menoa, ja katselin häntä kun teimme jotain yhdessä, se oli ihanaa kun sain kuvitella, että jonain päivänä hän olisi minun. Ne olivat vain haaveita, eräänä iltana paras ystäväni kertoi jotain hirveää. Hän oli ihastunut poikaan ja pojalla taisi olla vastatunteita.
Olisin halunnut purskahtaa itkuun, mutta en voinut tehdä sitä. Tietenkään en kertonut ystävälleni mitä ajattelin pojasta. Se särki sydämmeni. Ystäväni oli aina ollut poikien mielestä paremman näköinen kuin minä ja muutenkin kiinnostavampi, joten tiesin että peli oli menetetty. Itkin unissani pojan perään ja en kestänyt ystäväni viestejä, joissa hän kertoi yhteisistä hetkitä pojan kanssa. Purin tunteitani päiväkirjaan, kenellekkään muulle en niitä voinut kertoa.
Sydämeni itki verta kun näin pojan, en saattanut katsoa häntä silmiin. Kun hän ajoi pyörällä minua vastaan, käänsin vain katseeni pois.
Eihän poika käytöstäni ymmärtänyt, mistä hän tietäisi mitä ajattelin hänestä.
Sen illan jälkeen en kestänyt enää. Hankin hänen numeronsa numeropalvelusta ja lähetin hänelle tekstiviestin: "Moi, se oon mä, Jenni, mä vaan halusin kertoa, että mä tykkään susta, mä oon pitäny sen salassa, ja en kestä enää olla kertomatta..."
Odotin ja odotin vastausta, vartin päästä hän vastasi: "Kyllä mulla sun numero on, :) Mä oon ihmetelly sun käytöstä, mä luulin et se tuli jo selväks, että mäkin tykkään susta. <3"
olin yhtä hymyä sen jälkeen, mikään ei lannistanut minua, kaikki tuntui paljon positiivisemmalta. Vietimme aikaa yhdessä ja pian minulla olikin jo oma poikaystävä. ^^ Ystäväni ei saanut tietää asiasta, enhän halunnut hänen sydämensä särkyvän niinkuin omalleni oli käynyt. Olin onnellinen pojan kanssa kuukauden, kunnes hän kertoi ystävälleni että seurustelimme.
Ystäväni järkyttyi, eikä halunnut olla missään tekemisissä kanssani. Surin ystävän menetystä, mutta yritin jatkaa normalisti pojan kanssa.
Sitten... Sitten kaikki ihana oli ohi. Poika jätti minut ja kertoi haluavansa olla vain ystävä, mutta se ei ollut totta, poika ei vastannut viesteihin ja käyttäytyi muutenkin välinpitämättömästi. Olin ihan loppu. En enää jaksanut elämää ilman ystäviä.
Niin tuo äsken kertomani oli vain tiivistelmä. En voi millään kertoa kaikkea, ilman, että koko kansa herahtaa kyyneliin. Nykypäivänähän... olen jo kuollut. Tiedän ettei itsemurha ole ratkaisu ongelmiin, mutta, minun oli pakko tehdä se. Ja voin sanoa, että kadun sitä näin jälkeenpäin.Toivottavasti tarinani valaisi kaikkia nousemaan uudelleen tyhjästä, eikä luovuttaa ensimmäisessä takaiskussa. Näin taivaasta voin sanoa, että se kannattaa.

» Ilmoita asiaton sisältö