22.06.2010

Tarina ja opetus..

Kirjoittanut: Viiltäjätär_

Olen ollut surullinen. Ehkä masentunutkin.. Vanhempani erosivat 2 vuotta sitten. Isäni muutti ja minä, äitini ja veljeni jäimme kotiin asumaan. Meillä ei mene hyvin. Äidin pitää aina olla töissä että saisi rahaa veli ei välitä mistään muusta kuin itsestäänsä... Tunnen oloni yksinäiseksi. Minulla on paljon ystäviä, jotka tukevat minua. Minulla on myös poikaystävä, joka rakastaa ja välittää musta. Mutta silti elämäni ei ole helppo.. Isovanhempani eivät pidä yhteyttä, kaksi kummiani ei pidä yhteyttä... Ja kaiken kukkuraksi viiltelen.. Tai viiltelin.. Käteni on kamalan näköinen. Kerroin toisille kummeilleni ja ystävilleni että viiltelen.. Myös poikaystävälleni. Kaikki ovat huolissaan minusta. Olen yrittänyt todella paljon lopettaa ajattelemasta viiltelyä, mutta se on vaikeaa, koska kädessäni on paljon viiltoja.. Ystäväni ovat tukeneet minua niinkuin myös poikaystäväni ja kummini. Olen voittanut itseni. En ole viillellyt moneen kuukauteen. Olen tavallaan ylpeä itsestäni.. Mutta masennun helposti. Kun riitelen poikaystäväni kanssa, kun riitelen äitini kanssa ja kun olen yksin. Haluni viillellä tulee takaisin. En kestä enään! Olen harkinnut monesti itsemurhaa, en ole toteuttanu sitä. Miksi? Koska poikaystäväni tukee minua. Hän auttaa minua selviämään vaikeista tilanteista. Olen onnellinen hänen kanssaan. Minulla on mennyt hyvin. Koulussakin on mennyt hyvin. Olen huomannut, että minusta välitetään. Olen tajunnut että viiltely, itsemurhat ja muut sellaiset ei kannata jos menee hyvin.. Olen rakastunut, onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.. Täytyy vaan sanoa että JOS olet kokenut saman tilanteen niin kannattaa 5-100 kertaa harkita mitä tekee tai pyytää neuvoa ystäviltä, kummeilta tai jos on niin poika/tyttöystävältä jos et uskalla pyytää vanhemmiltasi apua.. Älä murehdi yksin! Iloitse mitä sinulla on! Elä elämäsi loppuun! Ne ovat minun neuvot..

» Ilmoita asiaton sisältö