18.04.2010

Peppi Paskatossu

Kirjoittanut: Peppi_Paskatossu

Olipa kerran nuori ja nätti tyttö, jolla oli kasvot kuin nukella, tummanruskeat hiukset jotka menivät nätisti laineille, ja uskomattoman kaunis hymy. Mä olin isin pikkukimma, jota näyteltiin sukulaisille ja kehuttiin kuinka hyvä mä olin soittamaan pianoa ja muutenkin niin kaikinpuolin fiksu ja nätti. Mulla oli myös uskomattoman sievä äiti, joka oli vaaleampi versio musta, tai mä tumma versio siitä. Mulla oli tummat kulmakarvat, missä mun mutsi oli varmaan kaunein luonnonblondi mitä mä olin koskaan nähnyt. Kaikki kersat vannoo, että niiden äiti on kaunein nainen mitä ne on koskaan nähnyt. Mun äiti oli kaunein nainen mitä kukaan oli nähnyt. Mä olin tosi hyvä koulussa jonkin aikaa, harrastin, oli kavereita ja kaikkea muuta mitä nyt ala-aste ikäisillä nyt kuuluukin olla.

Mä täytän kohta 20, ja mulla on muoviset tekohampaat, kolme itsemurhayritystä takana, vaikeita paniikkikohtauksia, sininen irokeesi, lävistyksiä ja tatuointeja sen verran ettei niitä jaksa enää laskea ja kädet täynnä viiltelyjälkiä.

Mun faija oli naistenvihaaja ja mun mutsi oli selkärangaton vätys, jonka takia mä jouduin elämään väkivallan alla hyvin, hyvin monta pitkää vuotta. Faija saattoi joskus tulla päissään kotiin ja jos joku mutsin tekemä tai tekemättä jättäminen otti sitä koppaan, se tuli mulla pyyhkimään lattioita. Se alkoi kaikki mutsin rassaamisella aluksi. Se ukko nimitteli ja solvasi sitä, ja pikkuhiljaa mun mutsi rupes tarttumaan pulloon. Pikkunaukkuja. Lopulta se rupes tinttaamaan ihan kunnolla, että se sais pistettyä vähän vastaankin. Faijalla ei jostain kumman syystä rohkeus riittänyt mutsin ravisteluun, niin se nappas mut kohteeksi. Mun mutsi oli pari vuotta sitten jo vajonnut jonkinlaiseen masennukseen eikä kiinnittänyt pätkääkän huomiotaan mihinkään muuhun paitsi omaan napaansa. Mä sain 14-vuotiaana ekat tekarit, ku faija oli iskeny kolme poskihammasta multa irti. Sen taktiikka oli, että kääritään pyyhe/maila/kaulin pyyhkeeseen ja annetaan palaa, ei tule mustelmia nääs.

Sillä välin kun äiti keikkui saamattomana erotaanko/eikö erota akselin ympärillä, mä rupesin kyllästymään olemaan koko ajan hymytyttö jota voi kotona mätkiä ja silti se kiltisti tekee kaiken koulussa ja kotona eikä pistä missään vastaan.
Mä olin justiinsa aloittanut kasilla, ja meidän samassa rakennuksessa olevaan lukioon oli tullut uusi poika, jolla oli vaaleanvihreä irokeesi, tatuointeja ja venytysrenkaita korvissa. Sen tummat silmät oli uhmaa täynnä, ja se muistaakseni erotettiin koulusta jo ekan lukukauden lopulla. Mun huomion se oli kuitenki jo saanut. Mä viipotin kirjastoon ja lainasin punkista kertovia kirjoja ja levyjä. Kyllähän se joku sex pistols ensimmäisen kerran korvaan särähti, mut kun mä näin kasetilta Sid Viciousin esittämänä biisin "My Way" mä olin myyty. Punk oli mua varten.

Kotona asiaintilat muuttui vain villimpään suuntaan. Mutsi oli saanut erottua ukostaan, ja rupesi nauttimaan kaikesta siitä mitä se ei ollut ennen saanut tehdä, mikä lähinnä rajoittui rankkaan dokaamiseen. Faijan asuessa kotona näes naisväki sai vain hengittää hiljaa jos sitäkään, eikä puhettakaan siitä että olisi saanut mennä mihinkään tai edes ajatella kovinkaan lujaa. Mutsi otti kaiken irti rampaamalla paikallisessa räkälässä ja riensi kavereillansa saunailloissa ja vaikka missä. Se pisti silmänsä kiinni siltä, että faija oli mulle vieläkin uhka. Se kävi koululla mua kyttäilemässä ja soitteli iltaisin ja uhkaili kuinka se tappaisi mut koska mä olin samanlainen huora kuin mutsi ja kamala narkkari voi kyllä se tietää ku kaikki musta puhuu. Mä olin sillon just aloittanut ysiluokan ja mun nättiäkin nätimpi pitkä tukka oli vaihtunut punaiseen irokeesiin, nätti hymy näytti aika julmalta ku kaverit oli pistäny hakaneuloja poskeen ja nenään.

Mä en koskaan päässyt ysiluokkaa loppuun. Mulla naksahti.

Mä olin jotenkin kurkkuani myöten täynnä kaikkea. Koulussa kaikki meni perseelleen, kun oli yön valvonut ja murehtinut että pääseekö äiti takaisin kotiin vai tuleekohan se ollenkaan. Faija tuli hullumaksi ja hullumaksi eikä sossutkaan tehneet mitään vaikka mä kävin niillekkin inisemässä. Mä yksikertaisesti lopetin käymästä koulussa. Kait mä sain pelkästä armosta päästötokarin, ettei mua vaan vahingossakaan palautettaisi sinne. Mä lähdin ovet paukkuen himasta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sen jälkeen mä olen ollut vain parin viikon reissuja käymässä mutsin tykönä. Se oli löytänyt sillävälin avomiehen numero kaksi, joka alussa vaikuttikin ihan jees tyypiltä. Silläkin kuitenkin ulkokuori petti ja se savusti mut ulos mutsin elämästä. Sillä oli kaks mua nuorempaa omaa tyttöä, nättejä ja sieviä, mutta täysin tossuja. Niissä ei olisi ollut sisua ryömiä ulos märästä paperipussista ja se varmaan vertaili mua ja tyttöjänsä, ja rupesi fundeeraamaan kumpien kanssa se pärjää.

Se äijä ei yhtään tykännyt jos mulla oli mielipiteitä. Silläkin oli tapana kallistella pulloa pikkuisen liian tahdikkaasti mun makuun. Varsinkin päissään se löysi musta vaikka mitä vikaa mistä se marisi mun mutsille. Lopulta mä pistin napit vastakkain suoraan sen miehen kanssa ja se äijä sanoi mun mutsille, että sopii valita kumpi.

Mulla oli iskän ja äiskän pikkutyttö elänyt pitkään. Mä olin aina jossain sopukassa salaa toivonut, että mutsi heräis oman napansa ympäriltä ja huomaisi munkin pahan olon. Mä olin liikkunut vaikka minkä näköisissä porukoissa ja oppinut rehellisiä ja vähemmän rehellisiä ammatteja. Valmistuinkin jossain vaiheessa koulusta ja sain ihan hyvän todistuksen. Seinä tuli vastaan, kun mä muutin mun kämppiksen kanssa viimeisenä lukuvuonna pieneen yksiöön oulussa. Se oli oikein mukava jannu, fiksu ja filmaattinen. Mua rupes silloin nakertamaan jokin epämääräinen tunne, enkä mä osannut oikein paikallistaa sitä. Jossain vaiheessa sitten, kun mä kuuntelin sen juttuja sen perhe-elämästä,mä tajusin mistä kaikestä mä olin jäänyt paitsi. Ei mulle vanhemmat antaneet taskurahaa, halauksia, turvaa, tai luvanneet tehdä kaikkeansa mun puolesta kunhan vain mulla olisi hyvä olla. Mulle tuli sairas olo, kun mä tajusin kuinka ihmiset, joiden olisi pitänyt olla mun elämäni tuki ja turva, oli hyväksikäyttänyt ja pahoinpidellyt mua vuosikausia. Mulla oli kuitenkin "se-mitä-ei-ole-tehdään-itse" asenne juurtunut niin syvään, että mä en oikein tiennyt olisiko mun edes pitänyt kaivata niitä asioita. Perhe-elämää ja sen sellaista. Mussa heräs toivo, että ehkäpä mutsi joskus tunnustaisi munkin osuuden näissä asioissa. Ehkäpä mäkin voisin elää ja käydä kotona ilman että siellä dokataan ja tapellaan. Silleen vapaasti. Mulla oli aika poreileva olo pitkän aikaan asian suhteen ja kyllä mä kovasti toivoinki että asiat muuttuis. Jos mä pystyisin irrottautumaan mun kuvioista, mutsi vois ihan taatusti elää ilman viinakin vähän aikaa. Aika lailla kaikki mun odotukset kulminoitui siihen yhteenottoon avomies nro.2:n kanssa.

Mutsi valitsi avokkinsa ja heitti mut pellolle.

Mä en välittäisi muistella sitä kuinka mä olin koditon vähän aikaa.

Enkä oikein sitäkään kun mä tajusin että mä en oikein pärjää sen asian kanssa, että mutsi vaihto mut johonkin alkkikseen.

Enkä sitä kuinka mä karkasin nuorten psykan osastolta ja elin taas kodittomana vähän aikaa.

Mun luottamus kaikkeen kuoli.

Jossakin vaiheessa mä sitten keräsin itseni, ja rupesin kasaamaan taas elämäni palapelia kokoon. Hitto siinä kesti pitkään.

Mutta siitä myöhemmin Peppi Paskatossun osassa kaksi.

» Ilmoita asiaton sisältö