07.02.2010

Selviytynyt osa 3.

Kirjoittanut: selviytynyt

Kaikki oli mennyt hyvin muutaman kuukauden, suurimmilta riidoilta oltiin vältytty ja odotin uutta vuotta kuin kuuta nousevaa. Äiti ei ollut juonut niin paljon, mutta kaikki muuttui.

Katselin raketteja oman huoneen ikkunasta. Heijasin edestakaisin omassa kiikkutuolissani sipsikuppi kädessäni. Isoveli pelasi omassa huoneessaan tietokonetta, niinkuin aina. Isä ja äiti katsovat alakerrassa telkkarista jotain konserttia todella kovalla volyymilla. Keskityn täysin rakettien paukkeeseen ja värien loistoon. Se on jotenki rauhottavaa.

Portaikosta kuuluu ääniä, joku on tulossa ylös. Isoveli varmaan kävi alhaalla, ajattelen. Uppoudun taas rakettien maailmaan kunnes hätkähdän kun kuulen huutoa. Äiti. Voi ei. Äiti on mennyt isoveljen huoneeseen ja huutaa nyt täyttäkurkkua veljen koneella olosta. Onhan se totta että se on aika paljon koneella, mutta tarviiko tuosta nyt niin isoa showta pitää. Huuto äityy niin voimakkaaksi että kuulen taas portaikosta ääniä. Isä tulee ylös myös. Suljen silmäni ja kuvittelen itseni meren rannalle.

Aallot lyövät rantaan, lokit kiljuvat. Aurinko lämmittää kasvojani, tunnen tuulenvireen hiuksissani ja hiekan varpaissani...

Nousen kiikkutuolistani refleksin omaisesti kun kuulen isän liittyvän huutoon. Juoksen eteiseen samalla kun aukaisen oven kuulen kiljaisun. En usko silmiäni. Näen isän roikottavan äitiä portaissa pää edellä. Äiti yrittää käsillä saada tukea portaista samalla kun isä pitää äitiä jaloista kiinni. Isä yrittää saada äitiä alakertaan, mutta äiti pistää hanttiin kaikin voimin. Huudan isälle että lopettaa, päästäisi irti äidistä. Yritän saada isän otteen irtoamaan äidin jaloista että äiti pääsisi jaloilleen. Yhtäkkiä isä irroittaa otteensa ja kääntyy minuun päin käsi nyrkissä pään korkeudelle nostettuna. Odotan iskua silmät kiinni, kun sitä ei tule aukaisen silmäni ja näen kuinka isä katsoo minua todella vihaisesti vieläkin pidellen kättänsä valmiina lyömään. Kun hänen kätensä alkaa liikkua minua kohti pakenen huoneeseeni joka on aivan selkäni takana.

Istun huoneeni kauimmaisessa nurkassa, tärisen kauttaaltaan ja heijaan itseäni edestakaisin kädet polvieni ympärillä. Haukon henkeä, mutta en meinaa millään saada happea keuhkoihini. Oveni edessä on kirjoituspöytäni ja kirjahyllyni. Isä hakkaa toisella puolella oveani ja huutaa nimeäni. Haukon henkeäni niinkauan että lopulta menetän tajuntani.

Herään huoneeni nurkasta makuulta lattialta. Nousen ylös, huimaa. Menen ovelle ja alan siirtämään hyllyä ja pöytää edestä. Kun menen alakertaan isä katsoo työhuoneessaan tv:tä ja äidistä ei ole tietoakaan. Kun kävelen isän ohitse hän ei katsokkaan perääni.

Mikä uusi vuosi, ajattelen.

» Ilmoita asiaton sisältö